Yli 25-vuoden pohdinnan jälkeen, pohdin edelleen joogan syvintä olemusta. Mitä jooga on? Tulen tässä kirjoituksessa avaamaan näkökulmani aiheesta, joka toivottavasti inspiroi myös sinua tutustumaan itseesi.  

Tervetuloa polulle. 

Kun päätin mennä ensimmäiselle joogatunnilleni, tein sen puhtaasti fyysisestä tarpeesta. Mutta tajusin heti, että kyseessä oli jotain muutakin. Se, että sen "muun" tajuamiseen meni muutamia vuosia, ei vähentänyt yhtään sitä, mitä löysin. Mutta ei mennä sinne vielä, vaan palataan joogan alkujuurille. 

Joogan historia pähkinänkuoressa 

On vaikea määritellä tarkalleen, kuinka vanhasta perinteestä on kyse, mutta melko suurella varmuudella voidaan sanoa, että jooga on syntynyt Pohjois-Intiassa noin 5000 vuotta sitten. Ensimmäiset viitteet joogasta löytyvät Indus-kulttuurista, joka oli maailman kolmanneksi vanhin kaupunkisivilisaatio. Ensimmäiset kirjalliset maininnat joogasta löytyvät muinaisista Rigveda-teksteistä. 

Jooga (yoga) tarkoittaa “yhteyttä", ja se ulottuu elämän kaikkiin osa-alueisiin: fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen. Harjoitukset ovat jakaantuneet erilaisiin suuntauksiin, joista vanhimmat painottavat erityisesti meditaatioon (rājā), omistautumiseen (bhakti), mantroihin (mantra), muinaistekstien tutkimiseen (jñāna) ja pyyteettömään palvelukseen (karma). Voi kuulostaa kummalliselta, kun ajattelee nykyajan joogaa, mutta vaikka painopisteet ja harjoitukset näyttävät erilaisilta, päämäärä on sama: tietoinen läsnäolo. 

Klassisen joogan aikakausi alkoi ajanlaskun taitteessa, noin 200 eaa. - 400 jaa. Näihin aikoihin ilmestyi joogan perusteos, joogasutra (Yoga-sūtra), jonka laatijaksi on nimetty Patañjali. Ei ole varmaa, onko Patañjali yksi ihminen vai onko kyseessä usean ihmisen vuosien tai vuosisatojen varrella luoma kokoelma. Joka tapauksessa tämä merkittävä teos jäsenteli joogan kahdeksanosaiseksi poluksi, keskittyen erityisesti mielen hallintaan ja vapautumiseen. 

Vuosien 1000–1400 jaa. aikana hathajooga alkoi kehittyä omaksi suuntautumisekseen, joka toi harjoitukseen fyysisen kehon vahvistamisen (asanat) ja hengitysharjoitukset (pranayama). Sana hatha (haṭha) tarkoittaa “voimaa” tai "pontevuutta”, mikä kuvaa hyvin fyysistä harjoitusta. Nykyiset fyysiseen toimintaan perustuvat harjoitukset polveutuvat kaikki hathajoogasta. Vaikka hathajooga usein ymmärretään lempeänä harjoituksena, niin todellisuudessa harjoitus mukautuu ihmisen ja kehon tarpeiden mukaan. 

Modernin joogan aikakauden voidaan katsoa alkaneen 1800-luvun lopulla, kun se rantautui länsimaihin. Moderni harjoitus yhdisti hathajoogan ja länsimaalaisen liikuntatieteen, mikä sopi paremmin paikalliseen mentaliteettiin. Samalla kuitenkin keskittymis- ja meditaatioharjoituksien merkitys pieneni, ja fyysinen harjoitus tuli suurempaan osaan. Silti joogan ydin on pysynyt elossa enemmän ja vähemmän sen harjoituspiireissä. Suomeen jooga saapui 1940–1960-luvulla oopperalaulaja Ture Aran johdolla, joka säilytti harjoituksessaan meditaatioulottuvuuden. 

Nykyisin harjoituksia löytyy yhtä paljon kuin opettajia, mikä toisaalta on todella hienoa! Jokaiselle löytyy jotakin, olutjoogasta rajajoogaan. Toisaalta joogan idea on päässyt myös hämärtymään, minkä vuoksi se ajatellaan lähinnä rauhoittumista, terveyttä ja liikkuvuutta edistävänä harrastuksena - mikä ei ole huono sekään, se ei vaan välttämättä ole joogaa. 

Asanaharjoitus 

Sydänpieltäni vihloo aina, kun joku kutsuu joogaa jumpaksi tai venyttelyksi. Mutta ymmärrän näkökulman - olenhan itsekin joskus ajatellut niin! Kun ajattelemme joogaa, yleensä ensimmäisenä mieleen nousee monimutkaiset asennot ja sarjat, eli asanat. Asanat voivat olla merkittävä osa joogaharjoitusta, mutta on suuri merkitys, miten asanan tekee. 

Sana asana (āsana) tarkoittaa istuinta, eli asennon tulisi olla niin hallittu, että siinä “istuu”. Tarvitaan säännöllistä ja monipuolista harjoitusta, jotta asennosta tulisi ryhdikäs ja mukava (tai ainakin mukavampi). 

Asanaharjoitus ei itsenään ole joogaa, vaan tarvitaan keskittymistä. Asento pitää tuntea. Jotta asennon voi tuntea, on oltava läsnä kehonsa kanssa: liikuttaa sitä, ohjata sitä. “Mihin suuntaan varpaat osoittavat? Entä polvet? Onko selkä pidennetty? Tarkista niskan asento. Muista hengittää”. Kehon yksityiskohtainen ohjaaminen vaatii tarkkaavaisuutta ja tietoista läsnäoloa. Nyt alamme lähestymään joogaa. 

Olet täysin tervetullut tekemään kehollista harjoitusta ilman joogan ydinideaa, mutta itse puhuisin silloin asanaharjoituksesta, en joogasta. Jooga tuo asanaharjoitukseen syvyyttä, itsetuntemusta ja tilaa. Ei sinun tarvitse alkaa opiskelemaan intialaisia muinaistekstejä tai muuttaa erakoksi vuorille, ellet niin halua. Voit elää täysin normaalia elämää, mutta joogan avulla pystyt tekemään tietoisempia, itsellesi ja ympäristöllesi parempia valintoja. 

Savasana 

Yksi tärkeimmistä - ja yllättäen vaikeimmista - jooga-asanoista on savasana (śavāsana), joka ansaitsee oman otsikkonsa. Vaikka savasanaa usein ajatellaan joogaharjoituksen lopuksi tehtävänä lepoasentona, niin kyseessä on syvän meditaation tila, joka on eri asia, kuin lepo- tai unitila (nidrā). Savasana tarkoittaa “kuolleen asentoa”, mitä käytetään melko harvoin suomen kielessä, sillä nimi voi tuntua melko kolkolta. Asento muistuttaa kuolleen asentoa, sillä siinä levätään selin silmän kiinni, pysytellen mahdollisimman paikoillaan ja rentona. 

Asanaharjoituksen tavoite on saada kehomieli rauhallisemmaksi, jotta meditaatiotila on helpompi saavuttaa. Tämän vuoksi savasana on yleensä sijoitettu fyysisen harjoituksen loppuun. Toki savasanaa voidaan käyttää myös lepoasentona, ja useat oppilaat nukahtavatkin sen aikana, mutta sen todellinen tarkoitus on auttaa huomion kohdistamista itseen, eli puhtaaseen tietoisuuteen tai läsnäoloon. Savasanaan voidaan yhdistää rentoutus- ja hengitysharjoituksia, jotka auttavat huomion keskittämisessä ja meditaatiotilan saavuttamisessa. 

Savasanan hyödyt ulottuvat myös fyysiselle tasolle, sillä se aktivoi parasympaattista hermostoa, eli hermoston osaa, joka rauhoittaa, edistää palautumista ja herättelee ruoansulatuselimistöä.  Parasympaattisen hermoston aktivoituessa stressitasot laskevat ja palautuminen tehostuu. Parasympaattisen hermoston vastavoima on sympaattinen hermosto, joka säätelee “taistele-pakene” reaktiotamme. Näiden kahden hermoston välinen tasapaino on elintärkeää, ja molemmilla on oma paikkansa elämässä. 

Itse suosin savasanan tekemistä sekä joogaharjoituksen alussa, että lopussa. Alussa tehtävä harjoitus tarjoaa tilaisuuden ottaa yhteyttä kehoon ja tunnistaa sen tämänhetkiset tuntemukset ja ominaisuudet. Harjoituksen lopuksi tehtävä savasana tarjoaa meditatiivisen lepotilan, jossa mieli ja keho saavat hiljentyä.  

Hengitys 

Hengitystä kutsutaan joogassa pranaksi (prāṇā), ja se voidaan kääntää elämänvoimaksi tai -energiaksi. Tämä on kaunis ilmaus, mutta minä pidän sanasta hengitys. Sana hengitys viittaa henkeen, eli elossa oloon tai aineettomaan sieluun/olemukseen (puruṣa). Niin kauan, kun meissä henki kulkee, olemme elossa: kun synnymme, otamme ensimmäisen henkäyksen ja kun kuolemme, huokaisemme viimeisen. Pitämällä huolta hengityksestäsi, pidät huolta itsestäsi. 

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin iso osa ihmisistä hengittää väärin. Tämä näkyy kaikissa ikäryhmissä ja yhteiskuntaluokissa. Monet asiat ovat lyhyessä ajassa muuttaneet elämäntyyliämme niin, että saatamme alkaa jo melko varhaisessa vaiheessa hengittämään virheellisesti, mikä puolestaan aiheuttaa ahdistusta, pahoinvointia, tulehduksia, jopa masennusta. Onneksemme hengitystä voi harjoittaa, eikä harjoituksen aloittaminen ole koskaan liian myöhäistä. 

Luonnollinen palleahengitys tapahtuu nenän kautta, on syvää ja tasaista. Hengityksen pitäisi olla sekä vaivatonta, että ryhdikästä. Kielen pitäisi levätä paikallaan kitalakea vasten kevyesti, ilman paineentuntoa. Erilaisten hengitysharjoitusten (prāṇāyāma) avulla voidaan hoitaa ja vahvistaa hengityselimistön eri osa-alueita sekä vaikuttaa kehomieleen. Yksinkertaisimmillaan hengitysharjoitus on tietoista syvähengitystä tai hengityksen rytmittämistä liikkeeseen.  

Joogassa hengityksellä on suuri merkitys, ei vain asanaharjoituksessa, vaan myös mielenhallinnan työkaluna. Hengitysharjoitus on hyvä valita oman olon ja terveyden mukaan. Elämäntilanteet ja useat sairaudet luovat raameja, joita ei ole syytä ylittää. Hengitysharjoitukset kannattaa aloittaa aina kevyemmistä harjoituksista, joista hitaasti voidaan edetä kohti syvempiä tai voimakkaampia harjoituksia. 

Meditaatio 

Mielen keskittämistä ja läsnäoloa voidaan harjoitella erilaisten meditaatiotekniikoiden ja mielikuvaharjoitusten avulla. Meditaatiossa pyritään kohdistamaan huomio haluttuun kohteeseen, kuten asanaan, sanaan, hengitykseen, objektiin tai lauseeseen, joka puolestaan luo selkeyttä, rauhaa ja henkistä tasapainoa. Meditaatio on tehokas väline tietoisen läsnäolon saavuttamisessa, mutta myös stressin-, ahdistuksen-, masennuksen- ja kivunlievityksessä. 

Varsinkin alussa mieli tulee sinkoilemaan ja pokkuroimaan ympäriinsä, mikä on täysin normaalia. Jos mieltä tai keskittymistä ei ole harjoitellut, voi harjoitus tuntua aluksi turhauttavalta, minkä vuoksi useat lopettavat harjoituksen ennen kuin se on alkanutkaan. Vähitellen ja sopivan harjoituksen avulla huomio pysyy pidempään toivotussa kohteessa ja harjoitus helpottuu. Tämä vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä, säännöllistä harjoitusta ja myötätuntoa. Jos mieli hyppelee ympäriinsä, niin sen tunnistaminen on jo suuri askel eteenpäin. Jos mieli karkaa kesken harjoituksen kauppalistoihin ja ensi viikon palavereihin, niin tämän huomaaminen on myös suuri askel. Ei kannata vähätellä sitä mitä teet, sillä jokainen hoksaus ja huomion uudelleenkohdistaminen kuuluu harjoitukseen. Vähitellen huomio pysyy pidempiä aikoja kohteessaan ja meditaatiosta tulee todella miellyttävä kokemus. 

Yksinkertaisimmillaan meditaatio voi olla tietoista keskittymistä hengitykseen muutaman minuutin ajan, mutta on myös muita helppoja tekniikoita. Esimerkiksi nuotiolla istuminen on todella rauhoittava ja meditatiivinen kokemus: tulen liike, rätinä, lämpö ja valo vetävät huomion puoleensa ja kaikki muu tuntuu katoavan. Elävä tuli kuvastaa meille evoluutionallisesti turvaa, lämpöä ja yhteisöllisyyttä, jonka vuoksi nuotiolla istuminen voi olla todella maadoittava ja tilaa tuova kokemus. 

Harjoituksen alussa elävä tuli tai luonnossa kävely ovat todella hyviä vaihtoehtoja. Kun harjoitus syvenee, saatat luonnostaan hakeutua klassisempien meditaatioharjoitusten äärelle. Meditaatio voi kulkea mukanasi missä vain, milloin vain. Voit liikkua tai olla liikkumatta, voit istua tai maata – kunhan et nukahda. Pääasia, että teet itsellesi sopivaa harjoitusta, joka auttaa sinua kiinnittymään juuri tähän hetkeen. Kun tietoisesti kohdistat huomiosi tähän hetkeen ja pyrit pysymään siinä, on se meditaatiota. 

Mantra  

Mantra tarkoittaa “mielen työkalua”, mitä se totisesti on. Tunnetuin joogamantra on arvatenkin Om-mantra - kukapa ei matkisi joogia samalla hymäillen “ommmmmm”. Tämän lisäksi on tuhansia mantroja, joilla kaikilla on oma tarkoituksensa ja paikkansa. Perinteisesti mantrat ovat sanskritinkielisiä tavuja, sanoja, lauseita tai runoja, joita toistetaan niihin syvästi keskittyen. Mantra toimii näin ollen kohteena, johon huomion kohdistaa. 

Ääneen lausuttu mantra aiheuttaa kehossa resonanssia eli värähtelyä, mikä puolestaan rentouttaa hermostoa. Kun hermosto rentoutuu, koko olotila paranee. Ihmisen aivot kohdistavat herkästi huomion uhkiin, kriiseihin ja pelkoon, joka voi aiheuttaa ylivirittymistä. Jos ylivirittymistä ei pureta, voi se pahimmillaan johtaa uupumukseen, masennukseen tai loppuun palamiseen.  

Luomme ajatuksilla kuvaa todellisuudesta, joten se mihin kiinnitämme huomiomme, muuttaa toimintaamme. Näin ollen ajatukset vaikuttavat suoraan siihen, millainen ihminen olet. Ajatuskaavoihimme vaikuttavat niin ympäristön tekijät kuin synnynnäiset ominaisuudet, minkä vuoksi samassa ympäristössä kasvaneet ihmiset voivat kokea asioita täysin eri tavoilla. Saatamme keskittää huomiotamme tiedostamatta asioihin, jotka rajoittavat tai jopa vahingoittavat meitä. Näitä voivat olla syvät häpeän, riittämättömyyden tai merkityksettömyyden kokemukset.  

Mantraa voidaan ajatella aivojen uudelleen ohjelmointina. Esimerkiksi, jos ajatukset ovat suuntautuneet pelkoon, toistetaan mantraa, joka vahvistaa toiminnan tai rohkeuden ajatuksia. Vähitellen huomiomme kiinnittyy kehittävimpiin kohteisiin, jolloin voimme tunnistaa ja ymmärtää rajoittavia ajatusmalleja ja –kaavoja, ja vapautua niistä. 

Mantran ei välttämättä tarvitse olla sanskritinkielinen, vaan se voi olla myös suomenkielinen. Yksi kauneimmista suomenkielisistä mantroista on “kiitos”. Tämä sana kohdistaa huomion kiitollisuuteen, joka taas auttaa kehittämään arvostusta, myötätuntoa ja hyvinvointia. Jos mantran ääneen lausuminen ei tunnu sinulle ominaiselta, voit toistaa mantraa hiljaa mielessäsi.  

Ruokavalio 

Jooga ei sinänsä määrittele harjoittajansa ruokavaliota, mutta rohkaisee kohtuullisuuteen ja tietoisiin valintoihin. Mitään ei tarvitse poissulkea, mutta joogaa harjoittavan on pyrittävä kaikessa toiminnassa maltillisuuteen. Liika on liikaa ja liian vähän ei myöskään tyydytä. Jotkut ihmiset nauttivat asketismista, toiset hedonismista. Molemmat voivat mennä liian pitkälle: askeetikko voi näännyttää itsensä ja hedonisti voi nauttia itsensä hengiltä. Askeetikon tulee muistaa huolehtia kehollisista tarpeistaan ja tauottaa paastoa, hedonistin taas tulee pyrkiä itsehillintään ja löytää nautintoa myös terveellisistä valinnoista, kuten itselleen sopivasta tavasta liikkua. Jooga auttaa löytämään tasapainoa, itsehillintää ja tietoisia valintoja omien tarpeiden – ei mielitekojen, kautta. 

Mitä löysin? 

Kun osallistuin ensimmäiselle joogatunnilleni, en voinut kuvitellakaan, että se muuttaisi elämäni suunnan täysin, mutta olen siitä ikionnellinen. Kärsin nuorena kroonisista kivuista, koulukiusaamisesta ja vakavasta (mutta myös hyvin salaisesta) masennuksesta, enkä juurikaan nähnyt valonpilkahduksia tulevaisuudessani. Elämäni oli päivästä toiseen selviytymistä pimeässä maailmassa, jonka tiesin koituvan kohtalokseni, ellen pian tekisi asialle jotain. Kun astuin joogamatolle, syttyi kipinä sydämeni pohjassa, joka nykyisin roihuaa kuumanaa ja kirkkaana. 

Aloitus ei ollut helppo, sillä en löytänyt opettajaa tai joogatyyliä, joka olisi sopinut minulle. Siispä kahlasin kirjastot läpi, tutustuin joogaan, kehitin itselleni sopivaa harjoitusta sisältäen sekä asana- että meditaatioharjoituksia, ja jatkoin sopivan opettajan etsimistä. 

Kun digikamerat tulivat, sain kirjaimellisesti uuden kuvakulman harjoitukseeni. Kuvasin ja videoin asanaharjoitustani, ja tutustuin kehoni linjaukseen. Tämä oli kuitenkin vaikeaa, sillä en pitänyt yhtään näkemästäni, mutta tein myös siitä harjoituksen. Opettelin rakastamaan itseäni. Harjoitin myötätuntoa ja kiitollisuutta, ja vähitellen pystyin näkemään itseni aidommin ja rakastavammin. 

Vaikka lapsuuteni traumat seuraavat minua edelleen, ei niillä ole läheskään samanlaista voimaa, kuin ennen. Nykyisin olen onnellinen, iloinen ja rakastan elämää! Jooga on auttanut minua hyväksymään “pimeän puoleni”, ja elän nykyisin tyytyväisessä tasapainossa valon ja varjon kanssa. Lisäksi löysin parhaan ystäväni ja puolisoni, joka rakastui aitoon minuun. Hän on tukenut ja rohkaissut minua eteenpäin, enkä usko, että olisin näin hyvässä paikassa ilman hänen antamaa tukea. Kiitos, rakas mieheni. Olet inspiraationi! 

Asanaharjoitus on osoittautunut minulle elintärkeäksi terveyden ylläpidon ja itsehoidon välineeksi. Sen ansiosta elän kivutonta elämää, mikä ei ole ollut aina päivänselvää. Kärsin nuorena kovista kivuista, minkä vuoksi minulle määrättiin erilaisia kipulääkkeitä, joita en kuitenkaan halunnut käyttää. En ole koskaan pitänyt lääkkeiden aiheuttamasta olotilasta, minkä vuoksi minun oli löydettävä jotain muuta, jonka avulla pystyn hallitsemaan kiputilojani. Äitini kuljetti minua sinnikkääsi jo vaippaikäisenä tutkimuksissa, fysioterapioissa, kansanparantajilla ja hierojilla. Olen tästä syvästi kiitollinen, sillä niistä oli paljon apua. Todellisen ymmärryksen ja kauan etsimäni helpotuksen löysin kuitenkin vasta joogan kautta. Nämä varhaiset kokemukset kulkevat mukanani edelleen, ja siksi yhdistän monipuolisia kehonhuollon menetelmiä asanaharjoituksiini. 

Joogan myötä olen oppinut tuntemaan itseni, kehoni ja tarpeeni, joten nykyään kipuja ei ole! Tietenkin kehossani on satunnaisia jumeja, kolotuksia ja solmuja – kenelläpä ei olisi, mutta niiden kanssa tulee hyvin toimeen, kun tuntee, mitä pitää tehdä. Suosin päivittäisiä “mikroharjoituksia”, jotka ylläpitävät keskittymistä ja terveyttä. Lisäksi teen muutaman kerran viikossa pidemmän harjoituksen, keskittyen kehittämään läsnäoloa, liikkuvuutta, voimaa ja tasapainoa. Kun itseään hoitaa vähän koko ajan, ei ongelmia synny läheskään niin usein.  

Joogasta on muodostunut minulle elämäntapa, jota harjoitan eniten maton ulkopuolella – muuten joutuisin elämään matolla. Asanaharjoitukset pitävät kehoni kunnossa ja henkiset harjoitukset ovat auttaneet ymmärtämään, tasapainottamaan ja rauhoittamaan mieltäni. Joogan avulla tunnen itseni joka päivä paremmin ja olen saanut siitä äärettömän paljon apua hyvinvointiin ja tasapainon löytämiseen. Tämä antoisa ja merkityksellinen matka jatkuu edelleen ja niin kauan, kuin minussa henki virtaa. 

Kiitos, 
Kiitos, 
Kiitos.